Alkusanat

Aidot kokemukset synnyttävät tarinan. Siksi Tervakoski-näytelmän jatkoa varten haastateltiin paikkakuntalaisia, perattiin heidän muistojaan ja mieleen painuneita henkilöitä. Rimakauhu alkoi hiipiä kun luin muistiosta erään haastatellun sanat ”Siin on kova kynnys tehdä jatko-osa”. Niin. Jatko-osajännityksen voi pukea sanoiksi juuri noin.

 
Kynnys on kuitenkin vain lattioiden välissä oleva korotettu kohta, jota vasten ovi suljetaan, eikä suurenkaan kynnyksen ylittämisen pitäisi olla ihmiselle ylitsepääsemätöntä (kirjaimellisesti). Koska näytelmät rakennetaan vakaille perustuksille, oli tällekin näytelmälle hyväksi, että kynnykset olivat jo valmiina.
Näytelmän rakennuspalikoista vastasivat ne ihmiset, jotka tarjosivat tarinoitaan kirjoitettaviksi, verestivät välillä kipeitäkin muistojaan ja puhuivat avoimesti siitä mitä Tervakoski heille on milloinkin merkinnyt. Käsikirjoittajan haasteeksi jäi hioa rakennuspalikoiden kulmista kaikki tunnistettavuustiedot pois. Ei siis hätää, tarinanne ovat tälläkin kertaa turvassa, eikä yksityishenkilöitä voi tunnistaa esityksestä.

 
Jatko-osan kirjoittamisessa oman haasteensa heittää edeltäjä. Ensimmäinen osa, alkuperäinen teos, näytelmä, jonka jatkoksi tehdään uusi näytelmä, on jo asettanut riman seuraavalle. Rimakin on onneksi vain ohut puinen kappale, jonka ylittämiseksi tarvitaan voimaa, kärsivällisyyttä ja hyvä pohja.

 
Pohjan päälle rakentui tarina, toinen, kolmas, useampi tarina. Pohjasta syntyi henkilöitä, joskus väärin, joskus oikein muistettuja sattumuksia. Osansa pohjaan antoi myös edellisen osan herättämä keskustelu.

 
Kaikesta tästä syntyi teksti, joka on nimeltään Tervakoski 2. Sitä on vaikea ajatella jatko-osana. Ennemmin se on oma näytelmänsä, oma lukunsa Tervakoskea. Samalla tavalla kuin kaikki kokemuksemme, tarinamme, kaikki kertomuksemme ja muistomme elämästä linkittyvät toisiinsa, mutta ovat silti omiaan.

 
Millaisia tarinoita kertoo Tervakoski 2? Se nähdään maaliskuussa 2018.

Metti Löfberg