Lopullinen kiitos kuuluu katsojille

Yleisö on teatterin, etenkin harrastajateatterin, tärkein voimanlähde. Sen tuntemukset ja niiden osoittaminen näytösten aikana, kannustavat näyttelijöitä ja taustahenkilöitä yrittämään parastaan kerta toisensa jälkeen. Suosionosoitukset ja esityksessä mukana oleminen luovat näyttämölle ja katsomoon hienon tunnelman, joka välittyy niin esiintyjille kuin toisille katsojillekin. Kun katsojat nauttivat esityksestä, nauttivat myös näyttelijät esittämisestä.

Yleisö maksaa näkemästään, joten sillä on valta päättää, mitä pitää hyvänä teatterina ja hyvänä esittämisenä. Katsojilla on myös oikeus tuoda esille omat näkemyksensä esityksestä. Tai olla tuomatta.

Yleisöltä saatu palaute esityksistä on tärkeää ja hyödyllistä. Toisinaan jopa välttämätöntä. Saatua palautetta kuuntelemalla ja arvioimalla voivat esittäjät paremmin nähdä itsensä yleisön silmin ja kuulla itsensä yleisön korvin. Katsojille tätä tehdään.

Napialan Työväennäyttämön puolesta kiitän kaikkia Tervakoski 2 –näytelmän katsoneita. Oli mahtavaa olla kanssanne Seuralla. Nostitte joka kerralla tunnelman salissa upeaksi. Toivottavasti näemme tulevaisuudessakin Napsan esityksissä. Samalla toivon näkeväni siellä paljon heitäkin, jotka tätä näytelmää eivät nähneet.

Elämä on aitoa teatteria ja teatteri on aitoa elämää.

Kaikki tekijät ovat nyt mukana

Tervakoski 2 -näytelmä alkaa olla koossa. Työtä on tehty paljon.

On päästy vaiheeseen, missä kohtaukset, lavasteet ja musiikki ensimmäistä kertaa kohtaavat.  Näin esityksen kertomus nousee selkeämmin esille. Ihmisten olemus, heidän inhimilliset piirteensä, tapansa ja suhtautumisensa muihin ihmisiin korostuvat. Kokonaisuus hahmottuu ja näytelmä saa loppusilauksen.

Ihmisten välisiin suhteisiin tämä näytelmä paljon perustuukin. Kuka kuuluu joukkoon ja kuka ei? Millaisia ovat henkilöillä oman elämänsä valinnat. Millaisia ovat miesten ja naisten väliset roolit. Miten paljon niihin tulee vaikutteita ympäristöstä? Miten paljon ihmisten elämään vaikuttavat nimenomaan yhteisön sisäiset rajat ja kuinka ne lopulta määräytyvät?

Harjoituksissa ja muussa valmistelussa on loistava yrittämisen tahto. Pieniäkin asioita tehdään huolellisesti ja lopputuloksia arvioidaan. Napsalaisilla riittää rohkeutta tuoda katsottavaksi esitys, jossa tervakoskelaisten elämää, tervakoskelaisia ja koko yhteisöä katsotaan avoimin silmin, jopa kriittisesti. Mutta myönteisen kriittisesti.

Keväällä nähdään lopputulos. Antaako näytelmä vastauksia vai herättääkö uusia kysymyksiä? Tervakoski 2 kannattaa katsoa.

jka

Vesi virtaa joessa ja näytelmä valmistuu

Napsalaisten aherrus jatkuu. Ensimmäinen läpimenoharjoitus on tehty, kokonaisuus hahmottuu.

Syksyn aikana on opeteltu vuorosanoja ja kohtauksia. On suunniteltu lavastusta ja musiikkia. On haettu ajanmukaista tunnelmaa ja tyyliä. On tehty sitä perustyötä, joka mahdollistaa hyvän lopputuloksen. Työtä pitää vielä tehdä, mutta sitä ei Napialan Työväennäyttämöllä pelätä. Maaliskuussa ollaan valmiina.

Miten tervakoskelaiset näkevät itsensä, muut paikkakuntalaiset ja ulkopuoliset ihmiset?  Onko pienen, ulospäin yhtenäisen kylän sisällä näkymättömiä rajoja? Nämä kysymykset tulevat olemaan esillä ja niiden ympärillä tapahtuu paljon tulevassa Tervakoski 2 – näytelmässä. Enempää ei tässä vaiheessa tarinaa avata.

Näyttelijät, ohjaaja, bändi ja kaikki muutkin tuotannossa mukana olevat tekevät parhaansa tuottaakseen katsojille vaikuttavan teatterielämyksen. Parin kuukauden kuluttua nähdään lopputulos.

Kuinka aito ja tunnistettava se on? Tämän voi tietää vain näytelmän nähnyt.

jka

Viimeinen esitys on takana. Se oli tässä. Esirippu laskeutui viimeisen kerran.

Napialan Työväennäyttämö kiittää katsojia

Napialan Työväennäyttämö kiittää katsojia

Tervakoski –näytelmän viimeinen esitys on takana. Napialan Työväennäyttämölle kulunut kuukausi on ollut rankka, mutta varmasti antoisa. Kahdeksantoista kertaa napsalaiset valmistelivat Seuratalon salin esitystä varten. Kahdeksantoista kertaa näyttelijät nousivat lavalle. Yhtä monta kertaa näytelmä esitettiin täydelle katsomolle. Tämä kertoo sen, että katsojat ottivat esityksen omakseen. Yleisön suosionosoitukset osoittivat, että sille tarjottiin joka kerralla hieno elämys.

Mitä jää jäljelle, kun esitykset ovat takana ja lavasteet puretaan pois? Unohtuuko upea näytelmä ja hienot tunteet, jotka se herätti? Napsalaisten ensimmäinen tuntemus on helpotus rankan esityskauden päättymisestä. Sen jälkeen tulee vielä haikeus siitä, että kausi todella on ohi. Valmisteltiinhan tätä pitkään ja huolella. Tälle elettiin.

Mitä jäi näytelmän katsojalle? Tunnistiko hän esityksestä piirteitä itsestään tai tuttavistaan? Oliko kaikki pelkkää kuvitelmaa? Jos esityksen katsonut pystyy hymyilemään itselleen ja toteamaan ”Tuollaisiahan me olemme”, on saavutettu paljon.

Enempää en tästä kirjoita. Se olisi turhaa. Muistikuvat jäävät ja ne puhuvat puolestaan. Kiitos tästä kaikesta Napialan Työväennäyttämö.

Ensi-illan jälkeen

Monelle napsalaiselle se oli ensimmäinen, osalle ensi-illat ovat jo tuttuja. Mutta se oli juuri tämän näytelmän ensi-ilta. Napialan Työväennäyttämön 110 –vuotisjuhlanäytelmän ja Tervakoski –näytelmän ensi-ilta.

Esityksen jälkeinen ilo onnistumisesta oli hienoa katsella ja kokea. Yleisön palaute ja suosionosoitukset kertoivat omalla tavallaan upeasta esityksestä. Napsalaisten olemuksesta näkyi suurimman jännityksen purkautuminen tunteikkaasti ja iloisesti.

Jännityksen täyttämä päivä jatkui vielä muutamalla juhlinnan tunnilla. Vaikka nämä tunnit olivatkin raskaita ja väsymys painoi päälle, olivat ne tärkeitä koko joukon yhteishengelle. Tuon yhteishengen pitää kantaa vielä pitkälle. Esityskausi on vasta alussa.

Jokainen esitys tästä eteenpäin on sen hetken tärkein esitys. Jokainen katsoja on tärkein katsoja. Jokaista esitystä tulee katsomaan uusi yleisö ja katsojille tarjotaan aina parasta osaamista. Jos kyseessä olisi kone, voisi helposti toistaa samoilla asetuksilla kaikki tulevat esitykset. Mutta kyseessä ei ole kone, vaan inhimillinen, vahvasti tunnetasolla toimiva ryhmä, jonka tuotos punnitaan jokaisessa esityksessä aina uudelleen. Sen onnistuminen on aina haaste.

Napsalaiset ovat valmiina tekemään jokaisessa esityksessä parhaansa, jotta yleisö kokisi hienon teatterielämyksen.Katsojalla on näytelmässä tärkein rooli.

Nähdään Seuralla.

Aika on tullut. Se on tässä

Mistä suunnasta tahansa Tervakoskelle saapuu, aina näkyy tehdas. Sen piippu ja massiiviset tiilirakennukset ovat koko kylän keskipiste. Noihin rakennuksiin mahtuu paljon tervakoskelaisten ihmisten elämää ja historiaa. Mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet ja kuulleet.

Yhtä paljon, kuin paperitehdas rakennuksineen hallitsee Tervakosken maisemaa, on se hallinnut paikkakuntalaisten mieliä kahdensadan vuoden ajan. Jopa siinä määrin, että vieraampien ihmisten on joskus vaikea ymmärtää tervakoskelaisia ja tervakoskelaisuutta. Tervakoskelaiset ovat eläneet tehtaan kautta ja olleet siitä ylpeitä.

Tunnistavatko tervakoskelaiset itsensä näyttämöltä? Uskaltavatko he nähdä itsensä ja tuttavansa roolien ja lavastuksen takaa? Kuinka tuttuja heille ovat Kloppi, Tauno tai Ansa? Vaikka näytelmän henkilöt ja tapahtumat ovatkin kuvitteellisia, on niihin pyritty saamaan mukaan paikkakunnan ihmisten omaleimaista elämänasennetta. Miten tässä on onnistuttu, sen tietää vain näytelmän katsonut.

Tunnetta riittää Seuratalon näyttämöllä ja katsomossa helmikuusta maaliskuuhun, kun 110 vuotiaan Napialan Työväennäyttämön odotettu juhlanäytelmä on katsottavissa.

Katsomossa nähdään.

Ensi-ilta lähestyy

Kymmeniä harjoituskertoja ja satoja harjoitustunteja on takana. Samoin muun valmistelun osalta. Näyttelijät, ohjaaja, tekniikan toteuttajat sekä muut panoksensa näytelmälle antavat ja antaneet odottavat luottavaisina tulevaa esityskautta.

Juhlanäytelmän valmistelemiseen on nähty vaivaa. On helppo ymmärtää, että noina satoina tunteina, joina esitystä on harjoiteltu ja valmisteltu yhdessä, puhumattakaan omatoimisesta valmistautumisesta, olisi voinut tehdä muutakin. Kaikki mukana olevat ovat joutuneet tekemään valintoja ajankäyttönsä osalta, osin isojakin, Kun kolmekymmentä eri-ikäistä ja erilaisista elämäntilanteista tulevaa harrastajaa saadaan näin intensiivisesti toimimaan yhdessä monta kuukautta, pitää heillä olla vahva innostus tekemiseensä.

Napsalaiset ovat kuluneen syksyn aikana osoittaneet, että heiltä löytyy innostusta ja tahtoa. Kukaan heistä ei ole päässyt helpolla. Pienikin rooli näin isossa näytelmässä on iso asia, ja tärkeä. Kokonaisuus on tekijöidensä summa ja helmikuussa näemme, minkälainen kokonaisuus on saatu aikaan.

Vuosi vaihtuu, harjoitukset jatkuvat

Vuosi lähenee loppuaan. Viimeiset harjoitusviikot ennen helmikuuta ovat käsillä. Seuratalon juhlasalin näyttämölle on rakentumassa paperikone. Samaan aikaan napsalaiset harjoittelevat juhlanäytelmänsä, nyt siis lähes lopullisessa ympäristössä. Kohtauksissa on luontevuutta ja näytelmän tuntua. Se, mikä vielä syksyllä oli joukko irrallisia kohtauksia, alkaa nyt olla esitys. Koko Napialan Työväennäyttämön väki on tehnyt suuren työn.

Matkaa ensi-iltaan on vielä jäljellä. Työtä on vielä tehtävä. Mutta ilmapiiri ja tunnelma ovat odottavan toiveikkaita. Tästä tulee iso juttu. Tähän uskotaan.

Voi melkein kuvitella, miten tuosta näyttämölle tulevasta paperikoneesta tulee paperia. Voi lähes tuntea ilta-,  aamu- ja yövuorojen aherruksen. Samoin voi kuvitella kylän ja sitä ympäröivän alueen elävän paikkakunnan arkea ja juhlaa. Sen kaiken tuo meille katsottavaksi helmikuussa 110 vuotias Napialan Työväennäyttämö.

Näytelmän juliste pian katukuvassa

Varatkaa tilaa tälle ainutlaatuisen kiintoisalle teatterielämykselle, jota kukaan ei halua jättää näkemättä! Tarkista tarkemmat esitysajat täältä!

HUOM! Lauantaina 7.3 Iltamat piipun varjossa! Liput 35€, ainoastaan ennakkovarauksella. Lipun hintaan sisältyy esitys, hyvää ruokaa ja mahtava meno  loppuillan viihdetarjonnasta vastaa Hapi and the Moke’s. Varaa lippusi ajoissa!

juliste

Syksyn tultua harjoitukset alkoivat

Aikaa on kulunut ja vettä virrannut Tervajoessa edellisen kirjoituksen jälkeen. Napialan Työväennäyttämön tuleva 110 -vuotisjuhlanäytelmä on saanut julkisuutta ja herättänyt kiinnostusta.

Napsalaiset rakentavat juhlanäytelmäänsä huolellisesti. Taustatyötä on tehty ja tehdään edelleen, jotta puitteet hienolle esitykselle ensi keväänä ovat kunnossa. Tilankäytön ja lavastuksen suunnittelulla pyritään siihen, että helmikuussa Seuratalon näyttämö muuttuu paperitehtaaksi ja sitä ympäröiväksi kyläksi. Esiintymisasuilla ja välineistöllä haetaan aikakaudelle tyypillistä ilmapiiriä ja tunnelmaa.

Harjoitukset on aloitettu. Vielä on matkaa valmiiseen esitykseen. Nyt harjoitellaan irrallisia kohtauksia. Kohtaukset hakevat vielä muotoaan, kestoaan, paikkaansa ja kokoaan. Käsikirjoitusta seuraten ja sitä tarpeen mukaan muokaten ohjaaja hakee esitykseen sujuvuutta ja toimivuutta. Näyttelijäjoukko, mukana vanhoja tuttuja sekä paljon uusiakin, tekee osuutensa huolellisesti. Toistoja otetaan. Näytelmä saadaan luontevaksi ja toimivaksi.

Harjoituksia katsellessa näkyy, että tätä näytelmää tehdään tosissaan, mutta ilon kautta.

Tekniikkaa, valaistusta ja ääntä suunnitellaan. Niitä ei voi vielä rakentaa valmiiksi, koska Seuratalossa on paljon muutakin toimintaa ennen ensi-iltaa. Ne pitää tässä vaiheessa vain kuvitella kohtausten joukkoon.

Miten kaikki tämä mahtuu Seuratalon saliin ja näyttämölle? Miten kaikki saadaan sopimaan kahden tunnin esitykseen?

Sitä odotellessa.